etsaaja

Suomi

Substantiivi

etsaaja (10)

1. henkilö, joka etsaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈet̪sɑːjɑ/
• tavutus: et‧saa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	etsaaja	etsaajat
genetiivi	etsaajan	etsaajien (etsaajain)
partitiivi	etsaajaa	etsaajia
akkusatiivi	etsaaja; etsaajan	etsaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	etsaajassa	etsaajissa
elatiivi	etsaajasta	etsaajista
illatiivi	etsaajaan	etsaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	etsaajalla	etsaajilla
ablatiivi	etsaajalta	etsaajilta
allatiivi	etsaajalle	etsaajille
muut sijamuodot
essiivi	etsaajana	etsaajina
translatiivi	etsaajaksi	etsaajiksi
abessiivi	etsaajatta	etsaajitta
instruktiivi	–	etsaajin
komitatiivi	–	etsaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	etsaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi etsata (vokaalivartalo etsaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka etsaa

englanti: etcher

Liittyvät sanat

• etsattu
• etsaus

Aiheesta muualla

• etsaaja Kielitoimiston sanakirjassa