fanfaari

Katso artikkeli Fanfaari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Fanfaari

Substantiivi

fanfaari (6)

1. juhlatilaisuuksiin tai seremonioihin liittyvä vaskipuhaltimilla esitettävä lyhyt sävelmä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fanfaari	fanfaarit
genetiivi	fanfaarin	fanfaarien fanfaareiden fanfaareitten
partitiivi	fanfaaria	fanfaareita fanfaareja
akkusatiivi	fanfaari; fanfaarin	fanfaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	fanfaarissa	fanfaareissa
elatiivi	fanfaarista	fanfaareista
illatiivi	fanfaariin	fanfaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fanfaarilla	fanfaareilla
ablatiivi	fanfaarilta	fanfaareilta
allatiivi	fanfaarille	fanfaareille
muut sijamuodot
essiivi	fanfaarina	fanfaareina
translatiivi	fanfaariksi	fanfaareiksi
abessiivi	fanfaaritta	fanfaareitta
instruktiivi	–	fanfaarein
komitatiivi	–	fanfaareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fanfaari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ranskasta, luultavasti onomatopoeettinen (CNRTL)

Käännökset

1. seremonioihin liittyvä vaskipuhaltimilla, usein lyömäsoitinten säestämänä, esitettävä lyhyt sävelmä

englanti: fanfare espanja: fanfarria hollanti: fanfare f. italia: fanfara f. kroatia: fanfara f.

puola: fanfara f. ranska: fanfare f. saksa: Fanfare f. venäjä: фанфара f.

Aiheesta muualla

• fanfaari Kielitoimiston sanakirjassa
• fanfaari Suomen etymologisessa sanakirjassa