fani

Katso artikkeli Fani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

fani (5)

1. (arkikieltä) ihailija; henkilö, joka fanittaa jotakuta tai jotakin

   Olen suurin fanisi!

Ääntäminen

• IPA: /ˈfɑni/
• tavutus: fa‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fani	fanit
genetiivi	fanin	fanien (fanein)
partitiivi	fania	faneja
akkusatiivi	fani; fanin	fanit
sisäpaikallissijat
inessiivi	fanissa	faneissa
elatiivi	fanista	faneista
illatiivi	faniin	faneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fanilla	faneilla
ablatiivi	fanilta	faneilta
allatiivi	fanille	faneille
muut sijamuodot
essiivi	fanina	faneina
translatiivi	faniksi	faneiksi
abessiivi	fanitta	faneitta
instruktiivi	–	fanein
komitatiivi	–	faneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fani-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta fan ’ihailija’, lyhennelmä sanasta fanatic

Liittyvät sanat

Synonyymit

• fanittaja
• fanari
• kannattaja

Johdokset

• substantiivit: fanitus
• verbit: fanittaa

Yhdyssanat

• fanifiktio, fanikama, fanikunta, fanipoika, fanityttö, faniyhteisö

Aiheesta muualla

• fani Kielitoimiston sanakirjassa