farkku

Suomi

Substantiivi

farkku (1-A)

1. (arkikieltä) farmari, farmariauto

   -05 2-litranen farkku alla

2. (arkikieltä) farkkukangas, denim

   karvaa, villaa, farkkua

3. (monikollinen) kts. farkut

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	farkku	farkut
genetiivi	farkun	farkkujen
partitiivi	farkkua	farkkuja
akkusatiivi	farkku; farkun	farkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	farkussa	farkuissa
elatiivi	farkusta	farkuista
illatiivi	farkkuun	farkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	farkulla	farkuilla
ablatiivi	farkulta	farkuilta
allatiivi	farkulle	farkuille
muut sijamuodot
essiivi	farkkuna	farkkuina
translatiivi	farkuksi	farkuiksi
abessiivi	farkutta	farkuitta
instruktiivi	–	farkuin
komitatiivi	–	farkkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	farku-
vahva vartalo	farkku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

farkkuarkku, farkkuhaalari, farkkuhame, farkkukangas, farkkukansa, farkkuliivi, farkkupusakka, farkkupusero, farkkusandaalit, farkkutakki, farkkuvaate

Aiheesta muualla

• farkku Kielitoimiston sanakirjassa