fauna

Suomi

Substantiivi

fauna (9)

1. (eläintiede) eläimistö, alueen eläinkunta

Ääntäminen

• IPA: /ˈfɑu̯nɑ/
• tavutus: fau‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fauna	faunat
genetiivi	faunan	faunojen (faunain)
partitiivi	faunaa	faunoja
akkusatiivi	fauna; faunan	faunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	faunassa	faunoissa
elatiivi	faunasta	faunoista
illatiivi	faunaan	faunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	faunalla	faunoilla
ablatiivi	faunalta	faunoilta
allatiivi	faunalle	faunoille
muut sijamuodot
essiivi	faunana	faunoina
translatiivi	faunaksi	faunoiksi
abessiivi	faunatta	faunoitta
instruktiivi	–	faunoin
komitatiivi	–	faunoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fauna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eläimistö, alueen eläinkunta

englanti: fauna espanja: fauna f. ranska: faune f.

romania: faună f. venäjä: фауна

Liittyvät sanat

• floora

Aiheesta muualla

• fauna Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

fauna (monikko faunas tai faunae)

1. (eläintiede) fauna

Espanja

Substantiivi

fauna

1. (eläintiede) fauna