finite

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Englanti

Adjektiivi

finite (komparatiivi more finite, superlatiivi most finite)

  1. äärellinen
  2. (kielitiede) finiitti-, persoona-

Liittyvät sanat

Vastakohdat
Yhdyssanat ja sanaliitot
  • finite form

Italia

Verbi

finite

  1. indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä finire
  2. imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä finire
  3. monikon feminiinimuoto sanasta finito (joka on partisiipin perfekti sanasta finire)

Latina

Verbi

fīnīte

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä fīniō

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads