finka

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	finka	finkan		finkur	finkurnar
akkusatiivi	finku	finkuna		finkur	finkurnar
datiivi	finku	finkunni		finkum	finkunum
genetiivi	finku	finkunnar		finka	finkanna

finka f.

1. peippo, Fringillidae-heimon lintu

Puola

Substantiivi

finka f.

1. venäläismallinen, suomalaisesta puukosta kehitetty veitsi

Ruotsi

Substantiivi

finka yl. (1) (yks. määr. finkan [luo], mon. epämäär. finkor [luo], mon. määr. finkorna [luo])

1. (slangia) vankiselli