finni

Suomi

Substantiivi

finni (5)

Katso artikkeli Finni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen

Ääntäminen

• IPA: /ˈfinːi/
• tavutus: fin‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	finni	finnit
genetiivi	finnin	finnien (finnein)
partitiivi	finniä	finnejä
akkusatiivi	finni; finnin	finnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	finnissä	finneissä
elatiivi	finnistä	finneistä
illatiivi	finniin	finneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	finnillä	finneillä
ablatiivi	finniltä	finneiltä
allatiivi	finnille	finneille
muut sijamuodot
essiivi	finninä	finneinä
translatiivi	finniksi	finneiksi
abessiivi	finnittä	finneittä
instruktiivi	–	finnein
komitatiivi	–	finneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	finni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen

azeri: sızanaq englanti: pimple, (amerikanenglantia) zit norja: finne ranska: bouton ruotsi: finne

saksa: Pickel m. turkki: sivilce uzbekki: husnbuzar viro: vinn, vistrik

Liittyvät sanat

• luufinni
• mustapää, valkopää
• akne

Johdokset

• adjektiivit: finninen

Yhdyssanat

finnitauti

Aiheesta muualla

• finni Kielitoimiston sanakirjassa