fokka

Katso artikkeli Fokka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

fokka (10-A)

1. (merenkulku) veneen etumainen purje eli keulapurje, sen eteen saatetaan laittaa tuulenhalkaisija

   Fokka kiinnitetään purjeveneen isomastoon, eräissä suurissa purjelaivoissa erilliseen fokkamastoon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈfokːɑ/
• tavutus: fok‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fokka	fokat
genetiivi	fokan	fokkien (fokkain)
partitiivi	fokkaa	fokkia
akkusatiivi	fokka; fokan	fokat
sisäpaikallissijat
inessiivi	fokassa	fokissa
elatiivi	fokasta	fokista
illatiivi	fokkaan	fokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fokalla	fokilla
ablatiivi	fokalta	fokilta
allatiivi	fokalle	fokille
muut sijamuodot
essiivi	fokkana	fokkina
translatiivi	fokaksi	fokiksi
abessiivi	fokatta	fokitta
instruktiivi	–	fokin
komitatiivi	–	fokkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	foka-
vahva vartalo	fokka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. veneen etumainen purje eli keulapurje

englanti: jib espanja: foque m. friisi: fokk fääri: hollanti: fok italia: vela di trinchetto f.

ranska: foc m. ruotsi: fock saksa: Fock f. turkki: flok viro: fokk

Liittyvät sanat

• genua
• klyyvari

Yhdyssanat

fokkamasto

Aiheesta muualla

• fokka Kielitoimiston sanakirjassa