gooni

Suomi

Substantiivi

gooni (5)

1. tasokulman yksikkö, joka on ¹/₄₀₀ täysympyrästä ts. π/200 radiaania; tunnus gon
2. (urheilu) jääkiekossa pelaaja, jonka roolina on tappeluihin provosointi ja osallistuminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	gooni	goonit
genetiivi	goonin	goonien (goonein)
partitiivi	goonia	gooneja
akkusatiivi	gooni; goonin	goonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	goonissa	gooneissa
elatiivi	goonista	gooneista
illatiivi	gooniin	gooneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	goonilla	gooneilla
ablatiivi	goonilta	gooneilta
allatiivi	goonille	gooneille
muut sijamuodot
essiivi	goonina	gooneina
translatiivi	gooniksi	gooneiksi
abessiivi	goonitta	gooneitta
instruktiivi	–	goonein
komitatiivi	–	gooneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	gooni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

[2] pelaaja: samaa tarkoittavasta englannin kielen sanasta goon

Käännökset

1. tasokulman yksikkö

englanti: gradian

2. jääkiekossa tappeluihin aktiivisesti pyrkivä pelaaja

englanti: goon