gradu

Suomi

Substantiivi

gradu (1)

1. (puhekieltä) maisterintutkinnon lopputyö yliopistossa, pro gradu -tutkielma

Ääntäminen

• IPA: /ˈgrɑdu/
• tavutus: gra‧du

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	gradu	gradut
genetiivi	gradun	gradujen
partitiivi	gradua	graduja
akkusatiivi	gradu; gradun	gradut
sisäpaikallissijat
inessiivi	gradussa	graduissa
elatiivi	gradusta	graduista
illatiivi	graduun	graduihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	gradulla	graduilla
ablatiivi	gradulta	graduilta
allatiivi	gradulle	graduille
muut sijamuodot
essiivi	graduna	graduina
translatiivi	graduksi	graduiksi
abessiivi	gradutta	graduitta
instruktiivi	–	graduin
komitatiivi	–	graduine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	gradu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. maisterintutkinnon lopputyö yliopistossa, pro gradu -tutkielma

englanti: master's thesis

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

gradutyö

Vieruskäsitteet

• kandi
• väikkäri

Aiheesta muualla

• gradu Kielitoimiston sanakirjassa
• gradu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

gradu

1. yksikön datiivimuoto sanasta grad
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta grad

Latina

Substantiivi

gradū

1. yksikön ablatiivimuoto sanasta gradus