haaleus

Suomi

Substantiivi

haaleus (40)

1. se, että on haalea

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːleus/ tai /ˈhɑːleu̯s/
• tavutus: haa‧le‧us / haa‧leus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haaleus	haaleudet
genetiivi	haaleuden	haaleuksien
partitiivi	haaleutta	haaleuksia
akkusatiivi	haaleus; haaleuden	haaleudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	haaleudessa	haaleuksissa
elatiivi	haaleudesta	haaleuksista
illatiivi	haaleuteen	haaleuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haaleudella	haaleuksilla
ablatiivi	haaleudelta	haaleuksilta
allatiivi	haaleudelle	haaleuksille
muut sijamuodot
essiivi	haaleutena	haaleuksina
translatiivi	haaleudeksi	haaleuksiksi
abessiivi	haaleudetta	haaleuksitta
instruktiivi	–	haaleuksin
komitatiivi	–	haaleuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	haaleude-
vahva vartalo	haaleute-
konsonantti- vartalo	haaleut-

Etymologia

adjektiivi haalea + johdin -us

Käännökset

1. se, että on haalea

englanti: tepidness

Aiheesta muualla

• haaleus Kielitoimiston sanakirjassa