haapio

Suomi

Substantiivi

haapio (3)

1. haapatukista veistetty ja koverrettu yksipuinen ruuhi

   Kivikautisia haapiota on löydetty soista.

2. vene, erit. kevyt pitkämallinen matkavene

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haapio	haapiot
genetiivi	haapion	haapioiden haapioitten
partitiivi	haapiota	haapioita
akkusatiivi	haapio; haapion	haapiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	haapiossa	haapioissa
elatiivi	haapiosta	haapioista
illatiivi	haapioon	haapioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haapiolla	haapioilla
ablatiivi	haapiolta	haapioilta
allatiivi	haapiolle	haapioille
muut sijamuodot
essiivi	haapiona	haapioina
translatiivi	haapioksi	haapioiksi
abessiivi	haapiotta	haapioitta
instruktiivi	–	haapioin
komitatiivi	–	haapioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haapio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• haapio Kielitoimiston sanakirjassa