haara

Katso myös: Haara

Suomi

Substantiivi

haara (9)

1. (puista) päärungosta haarautuva puun osa; (laajemmin) mikä tahansa vastaavanlainen

   puun haarat

   joen haara

   valtimon haara

2. puun hanka; (yleisesti) kohta, jossa jokin haarautuu toisistaan erilleen ulottuviin osiin
3. (monikossa) jalat

   Pallo meni haarojen välistä maaliin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːrɑ/
• tavutus: haa‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haara	haarat
genetiivi	haaran	haarojen (haarain)
partitiivi	haaraa	haaroja
akkusatiivi	haara; haaran	haarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	haarassa	haaroissa
elatiivi	haarasta	haaroista
illatiivi	haaraan	haaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haaralla	haaroilla
ablatiivi	haaralta	haaroilta
allatiivi	haaralle	haaroille
muut sijamuodot
essiivi	haarana	haaroina
translatiivi	haaraksi	haaroiksi
abessiivi	haaratta	haaroitta
instruktiivi	–	haaroin
komitatiivi	–	haaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. haara

englanti: limb, branch, bough ido: brancho, brakio

ruotsi: gren venäjä: сук m.

2. haarautumiskohta

englanti: fork, bifurcation

ruotsi: förgrening yl.

Liittyvät sanat

• hanka
• haaraväli

Johdokset

• adjektiivit: haarainen, haarakas, haarauma
• substantiivit: haarakas, haarake, haarautuma, haarikko, haaroitus
• verbit: haaraantua, haarautua, haaroa, haaroittaa, haaroittua

Yhdyssanat

ankkurinhaara, asianhaara, haara-asento, haarahaukka, haaraheitto, haarahyppy, haarakappale, haarakaukoputki, haarakiila, haarakonttori, haarakäynti, haaranasta, haaraniitti, haaranousu, haarapääsky, haararaide, haaraseisonta, hallinnonhaara, joenhaara, juurenhaara, latvahaara, oksanhaara, puolustushaara, puunhaara, päähaara, sivuhaara, sukuhaara, suuhaara, teollisuudenhaara, tienhaara, tieteenhaara, tuotannonhaara, tuotantohaara

Aiheesta muualla

• haara Kielitoimiston sanakirjassa
• haara Tieteen termipankissa