haisu

Suomi

Substantiivi

haisu (1)

1. paha haju

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑi̯su/
• tavutus: hai‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haisu	haisut
genetiivi	haisun	haisujen
partitiivi	haisua	haisuja
akkusatiivi	haisu; haisun	haisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	haisussa	haisuissa
elatiivi	haisusta	haisuista
illatiivi	haisuun	haisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haisulla	haisuilla
ablatiivi	haisulta	haisuilta
allatiivi	haisulle	haisuille
muut sijamuodot
essiivi	haisuna	haisuina
translatiivi	haisuksi	haisuiksi
abessiivi	haisutta	haisuitta
instruktiivi	–	haisuin
komitatiivi	–	haisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• haisuhapero
• haisukalkki
• haisunoki
• haisunäätä

Aiheesta muualla

• haisu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 579, 874, 1104 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa