hajuste

Suomi

Substantiivi

hajuste (48)

1. aine, jota lisäämällä pyritään saamaan aikaiseksi haluttu tuoksu

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑjust̪eˣ/
• tavutus: ha‧jus‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hajuste	hajusteet
genetiivi	hajusteen	hajusteiden hajusteitten
partitiivi	hajustetta	hajusteita
akkusatiivi	hajuste; hajusteen	hajusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hajusteessa	hajusteissa
elatiivi	hajusteesta	hajusteista
illatiivi	hajusteeseen	hajusteisiin hajusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hajusteella	hajusteilla
ablatiivi	hajusteelta	hajusteilta
allatiivi	hajusteelle	hajusteille
muut sijamuodot
essiivi	hajusteena	hajusteina
translatiivi	hajusteeksi	hajusteiksi
abessiivi	hajusteetta	hajusteitta
instruktiivi	–	hajustein
komitatiivi	–	hajusteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hajustee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hajustet-

Etymologia

• verbi hajustaa + johdin -e

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tuoksuaine
• parfyymi

Aiheesta muualla

• hajuste Kielitoimiston sanakirjassa