hakkuu

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

hakkuu (17)

  1. puiden kaato käyttöä varten metsänhoidollisia tavoitteita noudattaen

Ääntäminen

  • IPA: /ˈhɑkːuː/
  • tavutus: hak‧kuu

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

verbi hakata (vahva vartalo hakkaa- ) + johdin -uu

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

aukkohakkuu, avohakkuu, hakkuuala, hakkuualue, hakkuuarvo, hakkuuaukio, hakkuuikä, hakkuujäte, hakkuukausi, hakkuukertymä, hakkuukielto, hakkuukone, hakkuukypsyys, hakkuukypsä, hakkuupölkky, hakkuusuunnite, hakkuusuunnitelma, hakkuutähde, halonhakkuu, hankintahakkuu, harsintahakkuu, harvennushakkuu, jälkihakkuu, kaistalehakkuu, kasvatushakkuu, liikahakkuu, maisemahakkuu, markkinahakkuu, metsänhakkuu, paljaaksihakkuu, puhdistushakkuu, päätehakkuu, ryöstöhakkuu, siemenpuuhakkuu, taimettamishakkuu, toimitushakkuu, uudistushakkuu, valmistushakkuu, vyöhykehakkuu, väljennyshakkuu

Aiheesta muualla

  • hakkuu Kielitoimiston sanakirjassa
  • hakkuu Suomen murteiden sanakirjassa
  • hakkuu Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads