halailu

Suomi

Substantiivi

halailu (2)

1. halaileminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlɑi̯lu/
• tavutus: ha‧lai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	halailu	halailut
genetiivi	halailun	halailujen halailuiden halailuitten
partitiivi	halailua	halailuita halailuja
akkusatiivi	halailu; halailun	halailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	halailussa	halailuissa
elatiivi	halailusta	halailuista
illatiivi	halailuun	halailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	halailulla	halailuilla
ablatiivi	halailulta	halailuilta
allatiivi	halailulle	halailuille
muut sijamuodot
essiivi	halailuna	halailuina
translatiivi	halailuksi	halailuiksi
abessiivi	halailutta	halailuitta
instruktiivi	–	halailuin
komitatiivi	–	halailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	halailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi halailla (vokaalivartalo halaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. halaileminen

englanti: hugging

Aiheesta muualla

• halailu Kielitoimiston sanakirjassa