halkeilu

Suomi

Substantiivi

halkeilu (2)

1. halkeilemisen tulos

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlkei̯lu/
• tavutus: hal‧kei‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	halkeilu	halkeilut
genetiivi	halkeilun	halkeilujen halkeiluiden halkeiluitten
partitiivi	halkeilua	halkeiluita halkeiluja
akkusatiivi	halkeilu; halkeilun	halkeilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	halkeilussa	halkeiluissa
elatiivi	halkeilusta	halkeiluista
illatiivi	halkeiluun	halkeiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	halkeilulla	halkeiluilla
ablatiivi	halkeilulta	halkeiluilta
allatiivi	halkeilulle	halkeiluille
muut sijamuodot
essiivi	halkeiluna	halkeiluina
translatiivi	halkeiluksi	halkeiluiksi
abessiivi	halkeilutta	halkeiluitta
instruktiivi	–	halkeiluin
komitatiivi	–	halkeiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	halkeilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi halkeilla (vokaalivartalo halkeile- ) + johdin -u

Käännökset

1. halkeilu

englanti: splitting, cracking

Liittyvät sanat

halkeama, halkeileminen, halkeilla

Aiheesta muualla

• halkeilu Kielitoimiston sanakirjassa