hamara

Suomi

Substantiivi

hamara (12)

1. työaseen terän selkäpuoli, vastainen puoli

   Terän hamara eli harja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑmɑrɑ/
• tavutus: ha‧ma‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hamara	hamarat
genetiivi	hamaran	hamaroiden hamaroitten (hamarain)
partitiivi	hamaraa	hamaroita
akkusatiivi	hamara; hamaran	hamarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hamarassa	hamaroissa
elatiivi	hamarasta	hamaroista
illatiivi	hamaraan	hamaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hamaralla	hamaroilla
ablatiivi	hamaralta	hamaroilta
allatiivi	hamaralle	hamaroille
muut sijamuodot
essiivi	hamarana	hamaroina
translatiivi	hamaraksi	hamaroiksi
abessiivi	hamaratta	hamaroitta
instruktiivi	–	hamaroin
komitatiivi	–	hamaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hamara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hamrata

Yhdyssanat

hamarapuoli, kirveshamara, kirveenhamara, veitsenhamara

Aiheesta muualla

• hamara Kielitoimiston sanakirjassa
• hamara Tieteen termipankissa