hanki

Suomi

Substantiivi

hanki (7-G)

1. maassa oleva kerros lunta
2. lumen kovettunut pinta

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑŋki/, [ˈhɑŋk̟i]
• tavutus: han‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hanki	hanget
genetiivi	hangen	hankien (hankein)
partitiivi	hankea	hankia
akkusatiivi	hanki; hangen	hanget
sisäpaikallissijat
inessiivi	hangessa	hangissa
elatiivi	hangesta	hangista
illatiivi	hankeen	hankiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hangella	hangilla
ablatiivi	hangelta	hangilta
allatiivi	hangelle	hangille
muut sijamuodot
essiivi	hankena	hankina
translatiivi	hangeksi	hangiksi
abessiivi	hangetta	hangitta
instruktiivi	–	hangin
komitatiivi	–	hankine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hange-
vahva vartalo	hanke-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. maassa oleva kerros lunta

englanti: snow, snowdrift karjala: hangi ruotsi: snö, driva

saksa: Schneefläche f., Schneekruste f. unkari: hótakaró viro: lumevaip

2. lumen kova pinta

ruotsi: skare

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hankiainen

Yhdyssanat

hankikanto, hankikeli, hankikylvö, keväthanki, lumihanki, umpihanki

Aiheesta muualla

• hanki Kielitoimiston sanakirjassa
• hanki Tieteen termipankissa

Verbi

hanki

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hankkia
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hankkia
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hankkia