hankinta

Suomi

Substantiivi

hankinta (9-J) (monikko hankinnat)

1. teko, jolla hankitaan jotakin
2. hankittu asia

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑŋkint̪ɑ/
• tavutus: han‧kin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hankinta	hankinnat
genetiivi	hankinnan	hankintojen (hankintain)
partitiivi	hankintaa	hankintoja
akkusatiivi	hankinta; hankinnan	hankinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hankinnassa	hankinnoissa
elatiivi	hankinnasta	hankinnoista
illatiivi	hankintaan	hankintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hankinnalla	hankinnoilla
ablatiivi	hankinnalta	hankinnoilta
allatiivi	hankinnalle	hankinnoille
muut sijamuodot
essiivi	hankintana	hankintoina
translatiivi	hankinnaksi	hankinnoiksi
abessiivi	hankinnatta	hankinnoitta
instruktiivi	–	hankinnoin
komitatiivi	–	hankintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hankinna-
vahva vartalo	hankinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi hankkia (heikko vartalo hanki- ) + johdin -nta

Käännökset

1. teko, jolla hankitaan jotakin

englanti: acquisition ranska: acquisition f. romania: achiziţie f. ruotsi: anskaffning

saksa: Beschaffung f. serbia: nabavka f. turkki: tedarik unkari: beszerzés

Liittyvät sanat

• hankkiminen

Yhdyssanat

alihankinta, hankinta-aika, hankintahakkuu, hankintahinta, hankintakauppa, hankintakulut, hankintakustannukset, hankintaluettelo, hankintasopimus, jälleenhankinta-arvo, jäsenhankinta, kalustohankinta, uushankinta, vaatehankinta, yhteishankinta

Aiheesta muualla

• hankinta Kielitoimiston sanakirjassa