hapertaa

Suomi

Verbi

hapertaa (54-K) (taivutus[luo])

1. nakertaa, haurastuttaa, heikentää

Ääntäminen

• IPA: [ˈhɑpertɑː]

Tavutus

• tavutus: ha‧per‧taa

Etymologia

• adjektiivi hapera (taivutukseen kuulumaton konsonanttivartalo haper- + pääte -taa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hapertaminen
• verbit: hapertua