hapertuminen

Suomi

Substantiivi

hapertuminen (38)

1. teonnimi verbistä hapertua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapertuminen	hapertumiset
genetiivi	hapertumisen	hapertumisten hapertumisien
partitiivi	hapertumista	hapertumisia
akkusatiivi	hapertuminen; hapertumisen	hapertumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapertumisessa	hapertumisissa
elatiivi	hapertumisesta	hapertumisista
illatiivi	hapertumiseen	hapertumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapertumisella	hapertumisilla
ablatiivi	hapertumiselta	hapertumisilta
allatiivi	hapertumiselle	hapertumisille
muut sijamuodot
essiivi	hapertumisena (hapertumisna)	hapertumisina
translatiivi	hapertumiseksi	hapertumisiksi
abessiivi	hapertumisetta	hapertumisitta
instruktiivi	–	hapertumisin
komitatiivi	–	hapertumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapertumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapertumis-

Etymologia

• verbi hapertua + johdin -minen