hapoke

Suomi

Substantiivi

hapoke (48-A)

1. (kemia) Sellaisesta haposta, jonka molekyylissä on yksi happiatomi vähemmän kuin varsinaisella hapolla, käytetty nimitys. Tällainen happo on yleensä varsinaista happoa heikompi happo.

   Joskus hapoketta saatetaan kutsua hapon esiasteeksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpokeˣ/
• tavutus: ha‧po‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapoke	hapokkeet
genetiivi	hapokkeen	hapokkeiden hapokkeitten
partitiivi	hapoketta	hapokkeita
akkusatiivi	hapoke; hapokkeen	hapokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapokkeessa	hapokkeissa
elatiivi	hapokkeesta	hapokkeista
illatiivi	hapokkeeseen	hapokkeisiin hapokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapokkeella	hapokkeilla
ablatiivi	hapokkeelta	hapokkeilta
allatiivi	hapokkeelle	hapokkeille
muut sijamuodot
essiivi	hapokkeena	hapokkeina
translatiivi	hapokkeeksi	hapokkeiksi
abessiivi	hapokkeetta	hapokkeitta
instruktiivi	–	hapokkein
komitatiivi	–	hapokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapoket-

Etymologia

substantiivi happo (heikko vartalo hapo- ) + johdin -ke

Käännökset

Esim. englannin happokkeen erottaa haposta johtimen perusteella:

Rikkihappo: sulfuric acid
Rikkihapoke: sulforous acid.

Liittyvät sanat

• happo
• hapokkeisuus

Yhdyssanat

kloorihapoke, rikkihapoke

Aiheesta muualla

• hapoke Kielitoimiston sanakirjassa