hapsu

Suomi

Substantiivi

hapsu (1)

1. irtolangoista muodostettu tupsu kankaan reunassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpsu/
• tavutus: hap‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapsu	hapsut
genetiivi	hapsun	hapsujen
partitiivi	hapsua	hapsuja
akkusatiivi	hapsu; hapsun	hapsut
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapsussa	hapsuissa
elatiivi	hapsusta	hapsuista
illatiivi	hapsuun	hapsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapsulla	hapsuilla
ablatiivi	hapsulta	hapsuilta
allatiivi	hapsulle	hapsuille
muut sijamuodot
essiivi	hapsuna	hapsuina
translatiivi	hapsuksi	hapsuiksi
abessiivi	hapsutta	hapsuitta
instruktiivi	–	hapsuin
komitatiivi	–	hapsuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapsu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hapsu

azeri: saçaq englanti: fringe kroatia: resa f.

turkki: püskül, saçak unkari: rojt venäjä: бахрома

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: hapsuttaa

Yhdyssanat

• hapsuviuhkasiipi

Aiheesta muualla

• hapsu Kielitoimiston sanakirjassa