hapuileminen

Suomi

Substantiivi

hapuileminen (38)

1. teonnimi verbistä hapuilla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapuileminen	hapuilemiset
genetiivi	hapuilemisen	hapuilemisten hapuilemisien
partitiivi	hapuilemista	hapuilemisia
akkusatiivi	hapuileminen; hapuilemisen	hapuilemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapuilemisessa	hapuilemisissa
elatiivi	hapuilemisesta	hapuilemisista
illatiivi	hapuilemiseen	hapuilemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapuilemisella	hapuilemisilla
ablatiivi	hapuilemiselta	hapuilemisilta
allatiivi	hapuilemiselle	hapuilemisille
muut sijamuodot
essiivi	hapuilemisena (hapuilemisna)	hapuilemisina
translatiivi	hapuilemiseksi	hapuilemisiksi
abessiivi	hapuilemisetta	hapuilemisitta
instruktiivi	–	hapuilemisin
komitatiivi	–	hapuilemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapuilemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapuilemis-

Etymologia

• verbi hapuilla (vokaalivartalo hapuile- ) + johdin -minen