harhaluulo

Suomi

Substantiivi

harhaluulo

1. (psykologia) perusteeton voimakas uskomus, josta henkilö pitää kiinni itsepintaisesti, vaikka esitettäisiin sen kumoavia perusteluita tai todisteita; voivat olla mahdottomia (eriskummallisia, bisarreja) tai sellaisia, jotka ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrhɑˌluːlo/
• tavutus: har‧ha‧luu‧lo

Etymologia

yhdyssana sanoista harha ja luulo

Käännökset

1. perusteeton voimakas uskomus

englanti: delusion ruotsi: vanföreställning

turkki: vehim

Liittyvät sanat

ajatusharha, luulo harhainen, harhaisuus, harhaluuloinen, harhaluuloisuus

Alakäsitteet

vainoharha, suhteuttamisharha, suuruusharha

Aiheesta muualla

• harhaluulo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa