luulo

Suomi

Substantiivi

luulo (1)

1. kuvitelma, jonka paikkansapitävyydestä ei ole varmuutta

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːlo/
• tavutus: luu‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luulo	luulot
genetiivi	luulon	luulojen
partitiivi	luuloa	luuloja
akkusatiivi	luulo; luulon	luulot
sisäpaikallissijat
inessiivi	luulossa	luuloissa
elatiivi	luulosta	luuloista
illatiivi	luuloon	luuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luulolla	luuloilla
ablatiivi	luulolta	luuloilta
allatiivi	luulolle	luuloille
muut sijamuodot
essiivi	luulona	luuloina
translatiivi	luuloksi	luuloiksi
abessiivi	luulotta	luuloitta
instruktiivi	–	luuloin
komitatiivi	–	luuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luulo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi luulla (vokaalivartalo luule- ) + johdin -o

Käännökset

1. kuvitelma, jonka paikkansapitävyydestä ei ole varmuutta

englanti: supposition

ranska: supposition f.

Liittyvät sanat

• luulla
• tieto
• usko

Johdokset

• adjektiivit: -luuloinen
• verbit: luulotella

Yhdyssanat

ennakkoluulo, epäluulo, harhaluulo, luulosairas, luulotauti

Idiomit

• luulo ei ole tiedon väärtti

Aiheesta muualla

• luulo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 543, 860, 1200 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa