harmonisointi

Suomi

Substantiivi

harmonisointi (5-J)

1. (politiikka) saattaminen toisien maiden tai kansainvälisiä käytäntöjä tai lakeja vastaavaksi

   Harmonisoinnilla varmistetaan EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla, että eri EU-maiden soveltamissa säännöissä asetetaan samat velvoitteet kaikkien maiden kansalaisille ja että kaikissa EU-maissa sovelletaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. (europa.eu)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harmonisointi	harmonisoinnit
genetiivi	harmonisoinnin	harmonisointien (harmonisointein)
partitiivi	harmonisointia	harmonisointeja
akkusatiivi	harmonisointi; harmonisoinnin	harmonisoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	harmonisoinnissa	harmonisoinneissa
elatiivi	harmonisoinnista	harmonisoinneista
illatiivi	harmonisointiin	harmonisointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harmonisoinnilla	harmonisoinneilla
ablatiivi	harmonisoinnilta	harmonisoinneilta
allatiivi	harmonisoinnille	harmonisoinneille
muut sijamuodot
essiivi	harmonisointina	harmonisointeina
translatiivi	harmonisoinniksi	harmonisoinneiksi
abessiivi	harmonisoinnitta	harmonisoinneitta
instruktiivi	–	harmonisoinnein
komitatiivi	–	harmonisointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	harmonisoinni-
vahva vartalo	harmonisointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi harmonisoida (vartalo harmonisoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. saattaminen toisien maiden tai kansainvälisiä käytäntöjä tai lakeja vastaavaksi

englanti: harmonization

Liittyvät sanat

• harmonisoida

Aiheesta muualla

• harmonisointi Kielitoimiston sanakirjassa