hatuttaa

Suomi

Verbi

hatuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (kiertoilmaus) vituttaa, harmittaa

   Kylläpä hatutti!

2. (harvinainen) varustaa hatulla

   Hattutempun tekijä hatutettiin knallilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑt̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: ha‧tut‧taa

Etymologia

• (harmittaa) foneettinen kiertoilmaus

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• ketuttaa

Johdokset

• substantiivit: hatuttaminen

Aiheesta muualla

• hatuttaa Kielitoimiston sanakirjassa