vituttaa

Suomi

Verbi

vituttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (alatyyliä) ärsyttää kovasti, harmittaa

   Vituttaa niin vitusti, ku en osaa ratkasta tota yhtä vitun ristikkoa!

   Kyllähän se vituttaa, kun sain potkut töistä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋit̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: vi‧tut‧taa

Etymologia

johdettu sanasta vittu, jolla tarkoitetaan naisen ulkosynnyttimiä

Käännökset

1. ärsyttää kovasti, harmittaa

englanti: be pissed off

espanja: cabrear, jorobar, reventar

Liittyvät sanat

• vittu, vittumainen, vittuilla
• hatuttaa
• ketuttaa

Johdokset

• substantiivit: vituttaminen, vitutus
• verbit: vittuuntua

Aiheesta muualla

• vituttaa Kielitoimiston sanakirjassa