hellyys

Suomi

Substantiivi

hellyys (40)

1. se, että on hellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhelːyːs/
• tavutus: hel‧lyys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hellyys	hellyydet
genetiivi	hellyyden	hellyyksien
partitiivi	hellyyttä	hellyyksiä
akkusatiivi	hellyys; hellyyden	hellyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hellyydessä	hellyyksissä
elatiivi	hellyydestä	hellyyksistä
illatiivi	hellyyteen	hellyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hellyydellä	hellyyksillä
ablatiivi	hellyydeltä	hellyyksiltä
allatiivi	hellyydelle	hellyyksille
muut sijamuodot
essiivi	hellyytenä	hellyyksinä
translatiivi	hellyydeksi	hellyyksiksi
abessiivi	hellyydettä	hellyyksittä
instruktiivi	–	hellyyksin
komitatiivi	–	hellyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hellyyde-
vahva vartalo	hellyyte-
konsonantti- vartalo	hellyyt-

Etymologia

• sanan hellä vartalosta hell- ja suffiksista -yys

Käännökset

1. se, että on hellä

englanti: tenderness

ranska: tendresse f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hellyydenkaipuu, hellyydenkipeä, hellyydenosoitus, hellyydentarve

Aiheesta muualla

• hellyys Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 213 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa