helpotus

Suomi

Substantiivi

helpotus (39)

1. helpottuminen; jokin helpottava asia

   helpotuksen huokaus

   Huh, olipa helpotus!

Ääntäminen

• IPA: /ˈhelpot̪us/
• tavutus: hel‧po‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	helpotus	helpotukset
genetiivi	helpotuksen	helpotusten helpotuksien
partitiivi	helpotusta	helpotuksia
akkusatiivi	helpotus; helpotuksen	helpotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	helpotuksessa	helpotuksissa
elatiivi	helpotuksesta	helpotuksista
illatiivi	helpotukseen	helpotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	helpotuksella	helpotuksilla
ablatiivi	helpotukselta	helpotuksilta
allatiivi	helpotukselle	helpotuksille
muut sijamuodot
essiivi	helpotuksena	helpotuksina
translatiivi	helpotukseksi	helpotuksiksi
abessiivi	helpotuksetta	helpotuksitta
instruktiivi	–	helpotuksin
komitatiivi	–	helpotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	helpotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	helpotus-

Etymologia

verbi helpottaa (heikko vartalo helpota- ) + johdin -us

Käännökset

1. jokin helpottava asia

ruotsi: lättnad

turkki: rahatlama

Liittyvät sanat

Yhdyssanat ja sanaliitot

hotelli helpotus, tullihelpotus, verohelpotus

Aiheesta muualla

• helpotus Kielitoimiston sanakirjassa