herruus

Suomi

Substantiivi

herruus (40)

1. valta-asema, ylivoima

   Suomi irtautui Venäjän herruudesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈherːuːs/
• tavutus: her‧ruus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	herruus	herruudet
genetiivi	herruuden	herruuksien
partitiivi	herruutta	herruuksia
akkusatiivi	herruus; herruuden	herruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	herruudessa	herruuksissa
elatiivi	herruudesta	herruuksista
illatiivi	herruuteen	herruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	herruudella	herruuksilla
ablatiivi	herruudelta	herruuksilta
allatiivi	herruudelle	herruuksille
muut sijamuodot
essiivi	herruutena	herruuksina
translatiivi	herruudeksi	herruuksiksi
abessiivi	herruudetta	herruuksitta
instruktiivi	–	herruuksin
komitatiivi	–	herruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	herruude-
vahva vartalo	herruute-
konsonantti- vartalo	herruut-

Etymologia

sanan herra vartalosta herr- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. valta-asema, ylivoima

englanti: supremacy

venäjä: господство

Liittyvät sanat

hegemonia

Yhdyssanat

ilmaherruus

Aiheesta muualla

• herruus Kielitoimiston sanakirjassa