hidalgo

Suomi

Substantiivi

hidalgo (2)

1. Espanjan tai Portugalin alempaan aatelistoon kuuluva aatelismies

Ääntäminen

• IPA: /ˈhidɑlgo/
• tavutus: hi‧dal‧go

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hidalgo	hidalgot
genetiivi	hidalgon	hidalgojen hidalgoiden hidalgoitten
partitiivi	hidalgoa	hidalgoita hidalgoja
akkusatiivi	hidalgo; hidalgon	hidalgot
sisäpaikallissijat
inessiivi	hidalgossa	hidalgoissa
elatiivi	hidalgosta	hidalgoista
illatiivi	hidalgoon	hidalgoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hidalgolla	hidalgoilla
ablatiivi	hidalgolta	hidalgoilta
allatiivi	hidalgolle	hidalgoille
muut sijamuodot
essiivi	hidalgona	hidalgoina
translatiivi	hidalgoksi	hidalgoiksi
abessiivi	hidalgotta	hidalgoitta
instruktiivi	–	hidalgoin
komitatiivi	–	hidalgoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hidalgo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Idiomit

• herra ja hidalgo
  1. "jonkun poika" << espanjan kielen hijo de algo

     Vuonna 1965 ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut raskaan rokin legenda, kaikkien janoisten sankari, legendojen legenda, itse herra ja hidalgo Lemmy Kilmister otti Korson haltuunsa maagisella otteellaan, kun Motörheadin keikka alkoi. (sue.fi)

Aiheesta muualla

• hidalgo Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Nykysuomen sivistyssanakirja. 3. painos. Nykysuomen laitos. WSOY. Porvoo. 1977

Espanja

Adjektiivi

hidalgo m., hidalga f. (monikko hidalgos m., hidalgas f.)

1. aatelinen