hila

Katso artikkeli Hila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hila (9)

1. säleikkö, siivilä, joka on tehty yhdensuuntaisista sauvoista
2. (optiikka) läpinäkyvä kappale, jossa on tiheässä yhdensuuntaisia esteitä
3. (elektroniikka) elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi
4. kiteisen aineen kiderakenteen muodostuma, kidehila
5. (vanhahtava) vaakatasossa liikuteltavista riu’uista rakennettu veräjä

   Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. (rakennuskaari, 5. luku)

6. (urheilu, kriketti) portti

Ääntäminen

• IPA: /ˈhilɑ/
• tavutus: hi‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hila	hilat
genetiivi	hilan	hilojen (hilain)
partitiivi	hilaa	hiloja
akkusatiivi	hila; hilan	hilat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hilassa	hiloissa
elatiivi	hilasta	hiloista
illatiivi	hilaan	hiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hilalla	hiloilla
ablatiivi	hilalta	hiloilta
allatiivi	hilalle	hiloille
muut sijamuodot
essiivi	hilana	hiloina
translatiivi	hilaksi	hiloiksi
abessiivi	hilatta	hiloitta
instruktiivi	–	hiloin
komitatiivi	–	hiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hila-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

3. ohjauselektrodi

englanti: gate, grate

ruotsi: gitter, galler

Liittyvät sanat

• heksagonaalinen hila

Vieruskäsitteet

• [3] elektroniikka: lähde, nielu

Yhdyssanat

avaruushila, hilajännite, hilavakio, kidehila

Aiheesta muualla

• hila Kielitoimiston sanakirjassa
• hila Tieteen termipankissa