himo

Katso artikkeli Himo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

himo (1)

1. kiihkeä halu saada jotain
2. seksuaalinen halu jotain kohtaan
3. yksi raamatullisista kuolemansynneistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhimo/
• tavutus: hi‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	himo	himot
genetiivi	himon	himojen
partitiivi	himoa	himoja
akkusatiivi	himo; himon	himot
sisäpaikallissijat
inessiivi	himossa	himoissa
elatiivi	himosta	himoista
illatiivi	himoon	himoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	himolla	himoilla
ablatiivi	himolta	himoilta
allatiivi	himolle	himoille
muut sijamuodot
essiivi	himona	himoina
translatiivi	himoksi	himoiksi
abessiivi	himotta	himoitta
instruktiivi	–	himoin
komitatiivi	–	himoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	himo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kiihkeä halu saada jotain

englanti: desire, zest, (Raamattu) lust espanja: deseo, (Raamattu) lujuria ranska: désir m., (Raamattu) luxure f.

saksa: Begierde f. venäjä: жажда, (Raamattu) похоть viro: himu

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: himokas
• verbit: himoita, himota, himottaa

Yhdyssanat

himoliikkuja, himopolttaja, himoruoka, himourheilija, intohimo, juomahimo, kostonhimo, kullanhimo, kunnianhimo, makeanhimo, murhanhimo, nautinnonhimo, pelihimo, rahanhimo, saaliinhimo, tupakanhimo, vallanhimo, verenhimo, viinanhimo, voitonhimo

Aiheesta muualla

• himo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa