hippu

Suomi

Substantiivi

hippu (1-B)

1. hitunen, muru; erityisesti maa-aineksen seassa oleva pieni pala kultaa tai muuta jalometallia

Ääntäminen

• IPA: /ˈhipːu/
• tavutus: hip‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hippu	hiput
genetiivi	hipun	hippujen
partitiivi	hippua	hippuja
akkusatiivi	hippu; hipun	hiput
sisäpaikallissijat
inessiivi	hipussa	hipuissa
elatiivi	hipusta	hipuista
illatiivi	hippuun	hippuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hipulla	hipuilla
ablatiivi	hipulta	hipuilta
allatiivi	hipulle	hipuille
muut sijamuodot
essiivi	hippuna	hippuina
translatiivi	hipuksi	hipuiksi
abessiivi	hiputta	hipuitta
instruktiivi	–	hipuin
komitatiivi	–	hippuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hipu-
vahva vartalo	hippu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hitunen, muru

englanti: nugget espanja: pepita f.

italia: pepita f. ranska: pépite f.

Aiheesta muualla

• hippu Kielitoimiston sanakirjassa