hirnunta

Suomi

Substantiivi

hirnunta (9-J)

1. hirnuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhirnunt̪ɑ/
• tavutus: hir‧nun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hirnunta	hirnunnat
genetiivi	hirnunnan	hirnuntojen (hirnuntain)
partitiivi	hirnuntaa	hirnuntoja
akkusatiivi	hirnunta; hirnunnan	hirnunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hirnunnassa	hirnunnoissa
elatiivi	hirnunnasta	hirnunnoista
illatiivi	hirnuntaan	hirnuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hirnunnalla	hirnunnoilla
ablatiivi	hirnunnalta	hirnunnoilta
allatiivi	hirnunnalle	hirnunnoille
muut sijamuodot
essiivi	hirnuntana	hirnuntoina
translatiivi	hirnunnaksi	hirnunnoiksi
abessiivi	hirnunnatta	hirnunnoitta
instruktiivi	–	hirnunnoin
komitatiivi	–	hirnuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hirnunna-
vahva vartalo	hirnunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi hirnua + johdin -nta

Käännökset

1. hirnuminen

englanti: neigh

ranska: Hennissement

Aiheesta muualla

• hirnunta Kielitoimiston sanakirjassa