hohde

Suomi

Substantiivi

hohde (48-F)

1. hohtamisesta aiheutuva näköhavainto
2. jälkiosana mineraalien nimissä

   lyijyhohde

Ääntäminen

• IPA: /ˈhohdeˣ/
• tavutus: hoh‧de

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hohde	hohteet
genetiivi	hohteen	hohteiden hohteitten
partitiivi	hohdetta	hohteita
akkusatiivi	hohde; hohteen	hohteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hohteessa	hohteissa
elatiivi	hohteesta	hohteista
illatiivi	hohteeseen	hohteisiin hohteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hohteella	hohteilla
ablatiivi	hohteelta	hohteilta
allatiivi	hohteelle	hohteille
muut sijamuodot
essiivi	hohteena	hohteina
translatiivi	hohteeksi	hohteiksi
abessiivi	hohteetta	hohteitta
instruktiivi	–	hohtein
komitatiivi	–	hohteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hohtee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hohdet-

Etymologia

• verbi hohtaa (heikko vartalo hohda- ) + johdin -e

Käännökset

1. hohtamisesta aiheutuva näköhavainto

englanti: shine, glow

Liittyvät sanat

• hohto

Aiheesta muualla

• hohde Kielitoimiston sanakirjassa