hokema

Suomi

Substantiivi

hokema (10)

1. jokin jota hoetaan, usein toistettava lausahdus

   "VR:n junat ovat aina myöhässä" on narsistien makeanmakuinen hokema, jota he toistelevat vammaisesti, vaikka eivät ole itse matkustaneet VR:n junilla kymmeneen vuoteen.

   60-luvun yhteiskunta-poliittisessa keskustelussa syntyi hokema "henkilökohtainen on poliittista". (blogi, lily.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhokemɑ/
• tavutus: ho‧ke‧ma

Etymologia

verbi hokea + johdin -ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hokema	hokemat
genetiivi	hokeman	hokemien (hokemain)
partitiivi	hokemaa	hokemia
akkusatiivi	hokema; hokeman	hokemat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hokemassa	hokemissa
elatiivi	hokemasta	hokemista
illatiivi	hokemaan	hokemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hokemalla	hokemilla
ablatiivi	hokemalta	hokemilta
allatiivi	hokemalle	hokemille
muut sijamuodot
essiivi	hokemana	hokemina
translatiivi	hokemaksi	hokemiksi
abessiivi	hokematta	hokemitta
instruktiivi	–	hokemin
komitatiivi	–	hokemine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hokema-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. usein toistettava lausahdus

englanti: catchphrase

Aiheesta muualla

• hokema Kielitoimiston sanakirjassa