homma

Suomi

Substantiivi

homma (10)

1. tekeminen, puuha

Ääntäminen

• IPA: /ˈhomːɑ/
• tavutus: hom‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	homma	hommat
genetiivi	homman	hommien (hommain)
partitiivi	hommaa	hommia
akkusatiivi	homma; homman	hommat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hommassa	hommissa
elatiivi	hommasta	hommista
illatiivi	hommaan	hommiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hommalla	hommilla
ablatiivi	hommalta	hommilta
allatiivi	hommalle	hommille
muut sijamuodot
essiivi	hommana	hommina
translatiivi	hommaksi	hommiksi
abessiivi	hommatta	hommitta
instruktiivi	–	hommin
komitatiivi	–	hommine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	homma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: hommailla, hommata, hommautua

Yhdyssanat

hanttihomma, hommamies, rakennushomma, sivuhomma

Aiheesta muualla

• homma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 235 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa