hoppu

Suomi

Substantiivi

hoppu (1-B)

1. (arkikieltä) kiire

Ääntäminen

• IPA: /ˈhopːu/
• tavutus: hop‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hoppu	hoput
genetiivi	hopun	hoppujen
partitiivi	hoppua	hoppuja
akkusatiivi	hoppu; hopun	hoput
sisäpaikallissijat
inessiivi	hopussa	hopuissa
elatiivi	hopusta	hopuista
illatiivi	hoppuun	hoppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hopulla	hopuilla
ablatiivi	hopulta	hopuilta
allatiivi	hopulle	hopuille
muut sijamuodot
essiivi	hoppuna	hoppuina
translatiivi	hopuksi	hopuiksi
abessiivi	hoputta	hopuitta
instruktiivi	–	hopuin
komitatiivi	–	hoppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hopu-
vahva vartalo	hoppu-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: hoputtaa

Aiheesta muualla

• hoppu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 416 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa