huimaus

Katso artikkeli Huimaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

huimaus (39)

1. tasapainon menettämisen tunne esimerkiksi korkealta alas katsottaessa tai noustessa seisomaan äkillisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈhui̯mɑus/ tai /ˈhui̯mɑu̯s/
• tavutus: hui‧ma‧us / hui‧maus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huimaus	huimaukset
genetiivi	huimauksen	huimausten huimauksien
partitiivi	huimausta	huimauksia
akkusatiivi	huimaus; huimauksen	huimaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	huimauksessa	huimauksissa
elatiivi	huimauksesta	huimauksista
illatiivi	huimaukseen	huimauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huimauksella	huimauksilla
ablatiivi	huimaukselta	huimauksilta
allatiivi	huimaukselle	huimauksille
muut sijamuodot
essiivi	huimauksena	huimauksina
translatiivi	huimaukseksi	huimauksiksi
abessiivi	huimauksetta	huimauksitta
instruktiivi	–	huimauksin
komitatiivi	–	huimauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huimaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	huimaus-

Etymologia

huimata + -us

Käännökset

1. tasapainon menettämisen tunne erityisesti korkealta alas katsottaessa

englanti: vertigo, dizziness, giddiness espanja: vértigo m., mareo m.

ranska: vertige m. ruotsi: svindel

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• huimauskohtaus
• ikähuimaus

Aiheesta muualla

• huimaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 931, 3359 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa