hukkaaminen

Suomi

Substantiivi

hukkaaminen (38)

1. teonnimi verbistä hukata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hukkaaminen	hukkaamiset
genetiivi	hukkaamisen	hukkaamisten hukkaamisien
partitiivi	hukkaamista	hukkaamisia
akkusatiivi	hukkaaminen; hukkaamisen	hukkaamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hukkaamisessa	hukkaamisissa
elatiivi	hukkaamisesta	hukkaamisista
illatiivi	hukkaamiseen	hukkaamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hukkaamisella	hukkaamisilla
ablatiivi	hukkaamiselta	hukkaamisilta
allatiivi	hukkaamiselle	hukkaamisille
muut sijamuodot
essiivi	hukkaamisena (hukkaamisna)	hukkaamisina
translatiivi	hukkaamiseksi	hukkaamisiksi
abessiivi	hukkaamisetta	hukkaamisitta
instruktiivi	–	hukkaamisin
komitatiivi	–	hukkaamisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hukkaamise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hukkaamis-

Etymologia

• verbi hukata ((vahva) vokaalivartalo hukkaa- ) + johdin -minen

Käännökset

1. hukkaaminen

englanti: losing, misplacing