hullutus

Suomi

Substantiivi

hullutus (39)

1. villitys
2. hullutteleminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hullutus	hullutukset
genetiivi	hullutuksen	hullutusten hullutuksien
partitiivi	hullutusta	hullutuksia
akkusatiivi	hullutus; hullutuksen	hullutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hullutuksessa	hullutuksissa
elatiivi	hullutuksesta	hullutuksista
illatiivi	hullutukseen	hullutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hullutuksella	hullutuksilla
ablatiivi	hullutukselta	hullutuksilta
allatiivi	hullutukselle	hullutuksille
muut sijamuodot
essiivi	hullutuksena	hullutuksina
translatiivi	hullutukseksi	hullutuksiksi
abessiivi	hullutuksetta	hullutuksitta
instruktiivi	–	hullutuksin
komitatiivi	–	hullutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hullutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hullutus-

Etymologia

• vrt. hullu

Käännökset

1. villitys

Ks. villitys

Aiheesta muualla

• hullutus Kielitoimiston sanakirjassa