humaanius

Suomi

Substantiivi

humaanius (40)

1. se, että on humaani

Ääntäminen

• IPA: /ˈhumɑːˌnius/ tai /ˈhumɑːniu̯s/
• tavutus: hu‧maa‧ni‧us / hu‧maa‧nius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	humaanius	humaaniudet
genetiivi	humaaniuden	humaaniuksien
partitiivi	humaaniutta	humaaniuksia
akkusatiivi	humaanius; humaaniuden	humaaniudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	humaaniudessa	humaaniuksissa
elatiivi	humaaniudesta	humaaniuksista
illatiivi	humaaniuteen	humaaniuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	humaaniudella	humaaniuksilla
ablatiivi	humaaniudelta	humaaniuksilta
allatiivi	humaaniudelle	humaaniuksille
muut sijamuodot
essiivi	humaaniutena	humaaniuksina
translatiivi	humaaniudeksi	humaaniuksiksi
abessiivi	humaaniudetta	humaaniuksitta
instruktiivi	–	humaaniuksin
komitatiivi	–	humaaniuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	humaaniude-
vahva vartalo	humaaniute-
konsonantti- vartalo	humaaniut-

Etymologia

• adjektiivi humaani + johdin -us

Käännökset

1. se, että on humaani

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• humaanius Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 241 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa