huojunta

Katso artikkeli Huojunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

huojunta (9-J)

1. huojuminen
2. (fysiikka) kahden hieman toisistaan poikkeavan taajuuden interferenssin aiheuttama ilmiö, joka ääniaalloilla on kuultavissa äänenvoimakkuuden jaksollisena vaihteluna

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuo̯junt̪ɑ/
• tavutus: huo‧jun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huojunta	huojunnat
genetiivi	huojunnan	huojuntojen (huojuntain)
partitiivi	huojuntaa	huojuntoja
akkusatiivi	huojunta; huojunnan	huojunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	huojunnassa	huojunnoissa
elatiivi	huojunnasta	huojunnoista
illatiivi	huojuntaan	huojuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huojunnalla	huojunnoilla
ablatiivi	huojunnalta	huojunnoilta
allatiivi	huojunnalle	huojunnoille
muut sijamuodot
essiivi	huojuntana	huojuntoina
translatiivi	huojunnaksi	huojunnoiksi
abessiivi	huojunnatta	huojunnoitta
instruktiivi	–	huojunnoin
komitatiivi	–	huojuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	huojunna-
vahva vartalo	huojunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. huojuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. fysiikka: interferenssi-ilmiö

englanti: beat

Aiheesta muualla

• huojunta Kielitoimiston sanakirjassa
• huojunta Tieteen termipankissa