huovutus

Katso artikkeli Huovutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

huovutus (39)

1. menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuo̯ʋut̪us/
• tavutus: huo‧vu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huovutus	huovutukset
genetiivi	huovutuksen	huovutusten huovutuksien
partitiivi	huovutusta	huovutuksia
akkusatiivi	huovutus; huovutuksen	huovutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	huovutuksessa	huovutuksissa
elatiivi	huovutuksesta	huovutuksista
illatiivi	huovutukseen	huovutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huovutuksella	huovutuksilla
ablatiivi	huovutukselta	huovutuksilta
allatiivi	huovutukselle	huovutuksille
muut sijamuodot
essiivi	huovutuksena	huovutuksina
translatiivi	huovutukseksi	huovutuksiksi
abessiivi	huovutuksetta	huovutuksitta
instruktiivi	–	huovutuksin
komitatiivi	–	huovutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huovutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	huovutus-

Etymologia

• verbi huovuttaa (heikko vartalo huovuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa.

englanti: felting

viro: viltimine

Aiheesta muualla

• huovutus Kielitoimiston sanakirjassa